Rekrytointiprosessi ilmiantaa yrityskulttuurin parhaimmillaan – tai pahimmillaan

Rekrytointiprosessi ilmiantaa yrityskulttuurin parhaimmillaan – tai pahimmillaan

5.9.2018

Rekrytointiprosessi ilmiantaa yrityskulttuurin parhaimmillaan – tai pahimmillaan

Depositphotos 78117494 L 2015

Istun erään vauhdilla kansainvälistyvän startup-yrityksen aulassa. Tiedossa on jo seitsemäs haastattelukierros, peräti seitsemännen eri ihmisen kanssa. Silti yhä edelleen tehtävänkuva on hieman hämärän peitossa. Jokainen haastattelija oli esittänyt toisistaan poikkeavia toiveita ja ilmentänyt hyvin erilaista sisäistä toimintatapaa. Tarinoiden perusteella tuntui siltä kuin jokainen olisi ollut töissä eri yrityksissä.

Yhdessäkään haastattelussa ei ollut sijaa hakijan kysymyksille, vaan jokainen oli omalla vuorollaan tykittänyt fiksut kysymyksensä. Kolme haastattelijaa oli tullut paikalle myöhässä asiaa pahoittelematta, ja yksi heistä oli vieläpä typistänyt haastattelun 20 minuuttiin, koska hänellä oli kiire seuraavaan palaveriin. Rekrytointiprosessi on kestänyt jo puoli vuotta, eikä vieläkään näy loppua. Tai ei sieltä ainakaan ole enää mitään kuulunut.

Miten ihmeessä tämä yritys tekee päätöksiä vai osataanko siellä tehdä päätöksiä lainkaan? Hakijan on ollut todella vaikeaa saada selville yrityksen toimintakulttuuri; millainen yritys on, millaista siellä olisi tehdä töitä, millainen fiilis työpaikalla on, miten organisaatio toimii ja luotetaanko siellä työntekijöihin?

Jos näin pitkälle prosessissa edenneenä hakijana asiat eivät ole tulleet selväksi niin uskallan väittää, että yrityksen sisällä monet asiat ovat yhtä levällään kuin rekrytointiprosessissakin. Tämän yrityksen yrityskulttuuria voisi kuvailla yhdellä sanalla – arrogantti.

Rekrytointitarina synkimmästä päästä

Talent Hunterin roolissa olen kuullut ihmisiltä monenlaisia tarinoita yritysten rekrytointiprosesseista, ja toki olen myös itse 20 vuoden HR-urani aikana nähnyt ja kokenut kaikenlaista miettiessäni seuraavia askelia urallani.

Pahin esimerkki, joka mielestäni täyttää jo omituisen pelleilyn kriteerit, oli tilanne, jossa hakijalle kerrottiin, että ”you are the chosen one – paikka on teidän”, ja että työtarjous tulee pikapikaa. Tarjousta ei kuitenkaan koskaan tullut. Surkuhupaisinta tässä oli se, että yrityksen rekrytointijärjestelmästä lähetettiin noin kuukauden kuluttua perinteinen ei kiitos -viesti. Tätä yritystä näin ensitutustumisella kuvailisin yhdellä adjektiivilla – epäluotettava.

Siis mitä hittoa – kuka tekee näin? Varsin pöyristyttävää! Vähän sama kuin työnantaja kertoisi työntekijälleen, että palkantarkistus tulee tiettynä päivänä, mutta ähäkutti – eipäs tullutkaan. Tai että lomat on siirretty juuri kun olit ehtinyt varaamaan Barcelonan reissun perheesi kanssa.

”Eikö olisi aika tunnustaa, että hakijana on ajatteleva ja tunteva ihminen, eikä vain osaamisprofiililtaan oikeanlainen resurssi?”

Yritys on rekrytointiprosessinsa ilmentymä

Yrityskulttuuri tuntuu yhä olevan kovin vaikeasti määriteltävä asia, juurikin yritykselle itselleen. Se on kovin abstraktia mutta silti käsin kosketeltavaa, koska se tuntuu joka päivä tietynlaisena fiiliksenä yrityksen arjessa.

Monelle yritysjohtajalle saattaa olla kovin vaikeaa vastata kysymykseen ”millainen kulttuuri yrityksessänne on?”. Se kumpuaa arjen tavoista tehdä töitä. Kulttuuri on esimerkiksi tottumuksia sekä ajan myötä syntyneitä käytännön toimintatapoja ja prosesseja. Sitä, miten meillä oikeasti tehdään töitä. Ja etenkin sitä, miten ihmisiä kohdellaan.

Nämä asiat kiinnostavat suunnattomasti työnhakijoita. Voisin väittää, että nämä seikat ilmenevät vahvasti jo rekrytointiprosessissa, joka ilmentää yrityksen sisäpeliä ja sisäisiä valtarakenteita yllättävänkin avoimella tavalla.

On valitettavaa, että rekrytointiprosessia hoitavat henkilöt eivät pahimmillaan tätä ymmärrä. Eikö olisi aika tunnustaa, että hakijana on ajatteleva ja tunteva ihminen, eikä vain osaamisprofiililtaan oikeanlainen resurssi?

Jokainen hakija on tosissaan – olisitko sinäkin?

Ja kyllä – on paljon yrityksiä, jotka hoitavat hommansa hienosti, jotkut jopa todella hauskalla ja innovatiivisella tavalla! Näitä tarinoita on onneksi paljon, ja myös itse toivon olevani tämänkaltainen hyvä rekrytoija.

Mutta tämän kirjoituksen tarkoituksena on varoittaa huonoista hakijakokemuksista, koska ne vain ärsyttävät meikäläistä kerta toisensa jälkeen. Jokainen hakija on tosissaan, joten rekrytoija, mikset sinäkin olisi?

Istun erään vakavaraisen teollisuusyhtiön haastattelussa. Haastattelijoina ovat toimitusjohtaja ja HR-vastaava. Haastattelu on enemmänkin kahdenvälinen neuvottelu; avoin ja luottamuksellinen ihmisten kohtaaminen.

Tilanteessa on lämmin tunnelma. Toimitusjohtaja ja HR-ihminen myötäilevät toisensa kertomuksia. Toinen aloittaa lauseen ja toinen jatkaa. Sama punainen lanka kulkee läpi koko haastattelun, ja kaikki kysymykset ovat reiluja, perusteltuja ja tehtävänkuvaan peilaten hyvin valittuja. Vaikka en tullut tällä kertaa valituksi, rekrytointipäätöksen perustelut toimitettiin minulle reilulla ja ihmistä arvostavalla tavalla.

Tämän yrityksen kulttuuria voisi kuvailla kolmella adjektiivilla: tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja ihmistä arvostava.

Lue alkuperäinen blogikirjoitus täältä: https://duunitori.fi/tyoelama/rekrytointiprosessi-ilmiantaa-yrityskulttuurin/